Lorena Kuusilmä

Nimi: Lorena Kuusilmä
Sukupuoli: Narttu
Lauma: Laumaton
Laji: Susi
Ikä: 3 vuotta
Ryhmittymät: Vyöhyke


Ulkonäkö:

Luonne:

Menneisyys: Lorena syntyi ainoana pentuna Sisävyöhykkeellä. Se oli kovin heiveröinen ja pienikokoinen, eikä sen äiti ollut varma selviäisikö pentu. Se kuitenkin hoivasi pienoistaan päivin ja öin pitäen sen lämpimänä ja ruokkien sitä maidollaan, vaikka se itse joutui kärsimään nälästä. Pentu alkoikin voimistua ja kasvaa. Hitaasti tosin, mutta ainakin se eli.

Pikku hiljaa pennusta kasvoi vahvempi joskin hieman laiha tenava, joka kulki aina äitinsä perässä. Isäänsä Lorena ei koskaan tavannut, eikä oikeastaan tiennyt kuka tämä olikaan. Sen äiti vältteli puheenaihetta ja vaikeni kun susi kyseli isästään. Lopulta Lorena ei enää kysellyt. Oikeastaan se ei kaivannutkaan isää, sillä sen äiti oli hyvin rakastava ja hyvä kasvattaja.

Elämä Sisävyöhykkeellä ei ollut helppoa ja Lorenan alkuelämä ei ollut helpoimmasta päästä. Se oppi kantapään kautta, mitä todellinen nälkä oli ja miten julma maailma voi olla. Viha Ulkovyöhykkeeläisiä kohtaan alkoi kytää nuoren nartun sisällä.

Lorena kasvoi ja jo vuoden ikäisenä siitä oli kehittynyt vahva, oikeudenmukainen ja älykäs nuori neiti. Se vihasi Ulkovyöhykkeeläisiä ja näin itsekkyyttä, jonka takia sen kaltaiset joutuivat kärsimään. Lorenasta kehittyikin melko kapinallinen.

Lorenan ollessa hieman yli kahden vuoden ikäinen sen äiti sairastui pahasti ravinnonpuutteen ja ankarien elinolojen vuoksi. Lorena päätti pyytää halveksimmiltaan ulkovyöhykkeeläisiltä apua. Se pyysi näitä päästämään äitinsä Ulkovyöhykkeelle, jotta tämä saisi kunnollista ravintoa ja paranisi. Ulkovyöhykkeeläiset kieltäytyivät nauraen ivallisesti. Lorena raivostui ja epätoivoissaan yritti lietsoa kapinaa sisävyöhykkeeläisien joukossa. Ulkovyöhykkeeltäiset eivät tästä pitäneet vaan kävivät Lorenan kimppuun sokeuttaen toisen tämän silmistä rangaistuksena ja varoittavana esimerkkinä muille.

Nuori narttu joutui tyytymään kohtaloonsa ja sen tuntemat sisävyöhykkeeläiset alkoivat vältellä sitä ja kutsuivat sitä nimellä Kuusilmä nartun sokeutetun harmaan silmän mukaan. Sen äiti kuoli saamaansa tautiin ja pian sen jälkeen katkeroitunut narttu vetäytyi Sisävyöhykkeen metsiin omiin oloihinsa. Aluksi elämä yksisilmäisenä tuotti hankaluuksia, mutta pikku hiljaa narttu tottui puutteeseensa. Se alkoi harjoitella raivoisasti taistelua ja opetteli elämään yksin mielessään ajatus, että jonain päivänä se näyttäisi ja pääsisi täältä loukosta.

Eräänä päivä ollessaan metsästämässä Lorena törmäsi metsässä Harmaan. Narttu ei ollut nähnyt muita susia vähään aikaan ja se oli hämmästynyt tavatessaan toisen nartun. Harma ei ollut ollut Sisävyöhykkeellä vielä kovinkaan kauaa, mutta jollain tavalla Lorena näki siinä itsensä ja se päätyi jakamaan saaliinsa avuttoman nartun kanssa.

Keskusteltuaan sudet huomasivat, että niillä oli paljon yhteistä ja Lorena auttoi Harmaa pääsemään uuden sisävyöhykeläiselämänsä alkuun. Pikku hiljaa kaksikosta kehittyi hyvin läheiset ja ne olivat aivan kuin siskokset. Molemmat olivat varmoja, että jonain päivänä ne pääsisivät pois vankilastaan ja ne harjoittelivat yhdessä taistelu- ja selviytymistaitoja. Lorena huomasi, että kun ne taistelivat yhdessä, ei sen puuttuvasta silmästä ollut niin paljon haittaa ja metsästyskin sujui paremmin tiimityönä. Ja hyvä tiimi ne olivatkin.

Lopulta tapahtui se, mitä kaikki sisävyöhykkeeläiset olivat odottaneet ja niiden joukosta nousi johtaja viemään ne pois Sisävyöhykkeeltä. Lorena ja Harmakin päättivät karistaa laakson tomut tassuistaan ja yön turvin ne livahtivat ulos vapauteen. Matka kohti Andriaanan luvattua paratiisia saattoi alkaa. Matka oli vaikea ja pitkä, mutta siitäkin kaksikko selvisi toistensa avulla ja viimein ne saapuivat Andriaanaan.
Pikkutietoja: